torstai 16. huhtikuuta 2009

Musta ja muut




Matkalaukun pakkaaminen on rasittavaa, mutta sitten olisi vielä osattava ajatella värien merkityksiä eri maissa.

Luin äsken, että Thaimaassa vaatteiden väri on poliittinen kannanotto. Kuninkaan väri on keltainen ja hänen vastustajiensa väri punainen. Viisasta pukeutua muihin väreihin.

Muutama vuosi sitten olin Italiassa. Olin jostain syystä mieltynyt raikkaan vaaleansiniseen kesämekkoon, vaikka en yleensä sitä väriä harrastanut. Ennen kuin ehdin käyttää mekkoa, tuli sikäläisen emäntäni kanssa puhetta pukeutumisesta. "Suomalaiset turistit erottaa heti, koska ne käyttävät ällöttäviä värejä kuten vaaleansinistä", hän sanoi. Hiljaa pistin mekon vaatekomeroon emäntäni leoparditurkin taakse ja pukeuduin kevyeen mustaan.

Aika pian sain palkinnon nopeaoppisuudesta. Tapasin Stefanien, jonka aiemmin olin vaaleansinisessä mekossani kohdannut kesäjuhlilla Suomessa. Stefanie yllättyi, kun näki minut: "En ollut tuntea sinua! Näytät niin italialaiselta!"

Toisen kerran olimme joulumatkalla Barcelonassa. Espanjassa asunut suomalaistuttava kehotti perheen miehiä käyttämään valkoista paitaa ja tummaa pukua. "Muuten siellä erottuu joukosta."

Tuttava oli asunut baskialueella, jossa tumman puvun koodi ehkä piti paikkansa. Barcelonan kadulla mustaa pukua eivät käyttäneet muut kuin meidän perheen miehet. "Sulauduttaisiin joukkoon, jos olisi farkut ja toppatakki", mies sanoi.

Värit ovat puhetta. On kätevää puhua samaa kieltä muiden kanssa. Väreillä voi ilmaista hienotunteisuutta, kunnioitusta, yhteenkuuluvuutta, kapinaa. Niillä voi tehdä lähimmäisensä sairaaksi. Ystäväni kertoi, että lapsena hän sai fyysistä pahoinvointia keltaisesta. Suomessa tuskin kukaan menee hautajaisiin punaisessa, mutta joissakin maissa punainen on surun väri.

Vaaleansinisen mekon tapauksessa ei ollut kyse rajusta kannanotosta. Kun siis pidin siitä, niin miksi en pitänyt sitä?

4 kommenttia:

  1. Mun lapsuuteen kuului tieto siitä, ettei adoptioisäni sietänyt keltaista. Uskon siihen edelleen vaikka en ole koskaan kysynyt onko niin...Värit on jänniä?

    -minkä värinen ihminen sinä olet, Irene? :D

    VastaaPoista
  2. ...ja on jännää, että värimieltymykset muuttuvat elämän myötä. Olin nuoruuteen asti punaisen hurmassa, sitten parikymppisenä halusin karsia kaiken "turhanaikaisen" ja aloin mustavalkoiseksi. Luovuin huonekasveistakin, kamalaa nyt ajatellen. Kolmikymppisenä läjähti violetti päälle ja siitä en ole päässyt vieläkään. (Sitä on jatkunut parikymmentä vuotta.) Ostin violetteja vaatteita, värjäsin entisiä violeteiksi. Muistan yhdenkin kesän, kun pyykkinarulla roikkui aina uusia violetteja kuivumassa. Tein vastikään testin "minkävärinen on aurasi" - se on MTV3:n Hlemi-sivuilla. Se oli lila. Olen tyytyväinen.
    Minkä värinen sinä olet?

    VastaaPoista
  3. Hei!
    Kävin tekemässä tuon testin Helmessä ja sen mukaan värini on sammaleen vihreä...Vajaa kymmenen vuotta sitten, kun laihduin aika reippaasti ja sen myötä hyväksyin kroppani ensimmäistä kertaa, tuli oranssi vahvasti kesävaatteisiin. Samoin valkoinen, jota käytän paljon edelleen.

    VastaaPoista
  4. Luultavasti sitä kaipaa vaatteisiin niitä värejä, jotka sopivat itselle. Vaikkei se varma ole. Nuorena minulla oli pari kirkkaankeltaista kesävaatetta ja ne tuntuivat niin raikkailta, mutta oikeasti keltainen saa minut näyttämään maksatautiselta.
    En ole käynyt värianalyysissa, mutta olen varmasti "talvi" eli parhaat vaatevärit ovat violetti ja sinisellä taitetut värit.
    Mikähän sinä olet? Kevät?

    VastaaPoista