Näyttämöitä: Pesä

En osannut kuvitella, että joskus askartelisin tällaisilla materiaaleilla. Akvarellit olivat minun juttuni.

Jännittävää on kokeilla, leikkiä ja löytöretkeillä. Yhteensopimattomien ainesten ja värien kohtaamisia. Koskaan ei tiedä mihin päätyy. Jokainen työ on yllätys, ei mitään rimaa ylitettävänä, jotta saisi aikaan "hyvän" tuloksen. Pelkkää onnistumista!

Siinä sommitellessa olen ajatellut sitäkin, ettei elämää tarvitse määrätä juuri tiettyyn muottiin. Erilaisia asettelumahdollisuuksia on olemassa.

Tämän näyttämön pohjana on aaltopahvinen kynttilärasia ja sen läpinäkyvä muovikansi. Maalatulla pahvilla on huovutushuopaa, rautalankaa ja keskellä hopeisiksi värjättyjä makaroneja. Monikäyttöiset makaronit! Niistä on tullut inspiraation lähde.

Näyttämöitä: Kevään herääminen

Joulun jälkeen keksin ruveta tuunaamaan väreillä ja löytötarvikkeilla. Mitä nyt sattui komeroissa olemaan. Tässä "tapahtumassa" on tyhjä tuikkurasia, puhelinluettelon sivua, makaroneja, rautalankaa, paperia ja paperipallo. Akryylivärit ja liimaa.

Nyt päätin antaa näille pikkunäyttämöille nimet. Tässä ensimmäinen.

Pyöreitä kuvia, mandaloita

Neljä mandalaa.
Neljä pyöreäksi leikattua pohjaa, joille olen väreillä piirtänyt tai maalannut ajatuksenvirtaa.

Hyvin rauhoittavaa.

Päiväkirja

Päiväkirjan voi tehdä näinkin, ilman sanoja.

Vain minä osaan lukea nämä mandalat sillä tavoin kuin ne itselleni tein. Ja jokainen muu voi lukea ne itselleen omalla tavallaan.

Maalasin nämä viime kesänä. Muistan tunnelman. Oli raikas pohjoisen kesä.

Mandala

Kun en jaksa käyttää sanoja, teen mandaloita. Mandala on eräänlainen kuvapäiväkirja.

Mandala on sanskritin kieltä ja tarkoittaa kuvaa maailmankaikkeudesta. Se tehdään aina ympyräksi, jonka halkaisija on esimerkiksi 10 cm. Olen kyllä nähnyt halkaisijaltaan metrisen lattiaan tehdyn mandalan, ja tietenkin sen voi tehdä myös miniatyyriksi. Tekeminen ei kestä kymmentä minuuttia kauempaa ellei tahdo.

Mandala kuvastaa tekijänsä senhetkistä mielentilaa ja elämännäkemystä. Jokainen mandala on erilainen. On mukava selata omia vanhoja mandaloitaan (niissä voi olla päiväys kääntöpuolella) ja miettiä, mitä se kertoo eletystä ja kokemuksen muuttumisesta.

Mandala syntyy ajatuksenvirrasta. Sen tekeminen vain aloitetaan jostain ympyrän kohdasta miettimättä aihetta ja kuvaa. Ympyrä saa täyttyä rauhassa, kuva syntyy itsestään.

Kuva voi olla abstrakti tai esittävä. Se voi olla värillinen tai vaikkapa lyijykynäpiirros.

Tämän tekstin mandalan tein viime kesänä, luultavasti mökillä tai sitten parvekkeella. Vahingossa valitsin sille tähän mustan taustan, vaikka oikeasti sillä ei ole taustaa. On vain ympyrä.

Tämä mandala on kevyt, iloinen kuva. Juuri siltä silloin tuntuikin, kesältä ja kevyeltä.

Kohtalokkaat värit

Yksinkertainenkin kuvakäsittely on kiehtovaa. Napin painallus vaihtaa tunnelman.

Heinäkuisessa väriliitupiirroksessa on rantasaunan nurkka ja pihakukkia. Kuvaa katsoessa tulee ikävä pohjoiseen mökille. Heleä keskikesän päivä, valoisa ja vihreä. Sääskien ininän kuulee kuvasta.

Vaihdoin kuvan negatiiviksi ja siitä tuli tumman kohtalokas. Sininen, violetti, lila. Syyskuinen ilta, pieni pakkanen vienyt jo vihreän mutta punainen on vielä tallella. Kylmenevä ilta, lämpenevä sauna, uunissa palavan koivupuun ja talveen valmistautuvan maan tuoksut.

Kirje kaukaa

Lapsuudenkodistani löytyi kirje. Sen oli 9-vuotias pikkusiskoni kirjoittanut minulle, kun 12-vuotiaana olin ensimmäistä kesää kuukauden kaukana pois kotoa.

"No hei nyt vaan kuinka siellä hurisee täällä hyvin."
"En keksi mitään muuta kirjoittamista kerro minulle minkälaista siellä on."
"Oletko sinä saanut kerätyksi kasveja siellä on varmaan paljon kasveja. Kirjoita minulle montako kasvia olet kerännyt..."
"oletko jo uinut siellä suolaisessa vedessä kelluuko siinä kevyesti"
"vielä j k terveisiä Äidiltä isältä Reijolta jarmolta meillä on kauhean ikävä sinua"

Kirjeen lukeminen järkytti. Oliko meillä tällaistakin?

Jo alakouluikäisenä päätin, etten aikuisena koskaan sano lapsuutta kulta-ajaksi. Lapsuudessa on paljon pelottavaa, outoa, salattua. Kulta-aikaa ei ole.

Jos kuitenkin pitäisi valita jokin kultainen lapsuusmuisto, se olisi tämä kirje.