Puhtaat perusvärit ovat iloisia. Ne voi tuntea. Ne ovat kuin räsymatto, raikasta ja pehmeää.
Koulun kuvataidetunneilta muistan, että päävärit ovat sininen, punainen ja keltainen. Niistä saa sekoittamalla kaikki muut paitsi valkoisen, josta sanottiin, ettei se ole väri.
Värifysikaan mukaan perusvärit ovat sininen, punainen ja vihreä. Valkoinen sisältää kaikki värit.
Värit ovat salaperäisiä.
Vapun alla hankin heräteostoksena uudet akryylivärit. Ne ovat vahvoja, jokainen niin täynnä itseään. Rasiassa niitä on tusina, ja jokaisella oma kutsumanimi, joka tekee niistä melkein persoonia:
koboltinsininen (vaaleansininen)
ultramariinin sininen (kirkkaansininen)
vermillionin punainen (kirkkaanpunainen)
crimsonin punainen (syvänpunainen)
sitruunankeltainen
okrankeltainen (sinapihtava)
poltettu sienna (oranssinruskea)
viridian-vihreä (kirkkaanvihreä)
metsänvihreä (tummanvihreä)
raaka umbra (tummanruskea)
"lampun musta" (lamp black, pehmeänmusta)
titaaninvalkoinen
Näitä värien nimiä voisi makustella koko päivän.
Kuvan maalasin vanhan hatturasian kanteen. Sen pyöreä muoto kutsui vahvoja värejä. Sitä on mukava katsella.
Hieno kuva ja upeat värit! Kieltämättä noiden akryylivärien nimet ovat...herkullisia! :)
VastaaPoistaHattirasiasta tuli kaunis vahvoine väreineen!!
VastaaPoistaIhania todellakin nuo värien nimet!! Kauniita!
kääk! mahtuisikohan tähän huusholliin vielä maalauspöytä? on jo pitempään ollut ikävä omia guassejani. sinä vielä lyöt löylyä lisää...
VastaaPoistaHei. Kiitos teille, kun olette käyneet tervehtimässä täällä! En ole ehtinyt kirjoittaakaan muutamaan aikaan, kun on ollut kaikkea uutta. Tänään yritin opiskella uuden kameran käyttöä. Kesken se homma vielä jäi, mutta en luovuta.
VastaaPoista