Sininen on etäinen ja rauhoittava. Se on taivaan ja meren väri.
Sininen kuulemma herättää luottamusta - siksi se on myös poliisien väri.
Eniten sininen on kaipuun väri. Se kertoo tavoittelusta ja toivosta, se on henkeä joka kurottuu ylös.
Sinisen nimisiä kirjoja: Orvokki Aution Sininen kaappi, Agatha Christien Sininen juna, Christer Kihlmanin Sininen äiti, Heinrich Mannin Sininen enkeli. Lintu sininen, Kaipuun sininen kukka... Sinisen kaapin ovien takana on jotain erityistä, sininen juna on enemmän liikkeessä - no vanhat siniset lättähatut, niitä on vaikea yhdistää mihinkään mystiseen, mutta varmastikaan ei mahdotonta.
Liminkalaisen Vilho Lammen maalaus Sininen ämpäri (vuodelta 1931) sykähtelee väriään. Arkinen ämpäri keittiöntuolilla tuvan oven vieressä on kuin pyhä esine alttarilla.
Sininen on saanut nimensä useimpia muita värejä myöhemmin. Aluksi riitti, että puhuttiin taivaan ja meren väristä. Ehkä sininen on niin oma itsensä, ettei se edes kaivannut nimeä.
sininen kalsedoni on kurkkusakran väri, liittyy äitisuhteeseen ja puhumiseen. kirkkaampi sininen kuuluu kolmannelle silmälle, otsasakraan.
VastaaPoistaminulle sininen on aina ollut vähän pelottava väri.
Minä tykkäsin nuorena sinisestä aivan hirveästi. Nykyään en juurikaan käytä sinistä, vaan enemmän pehmeistä maanläheisistä sävyistä. Jännä miten maku muuttuu elämän varrella. Ja mistä sen tietää vaikka vielä tulisi ns. sininen kausikin.:)
VastaaPoistaLuulen, että meille suomalaisille sininen väri on jotenkin "tuttu" ja läheinen väri: siniristilippu, taivas, vesistöt, vaaleat ihmiset, siniset silmät....Minulle sininen on hiljaa hiipinyt vähän sisustukseen, vaikka olen ajatellut etten ole niin sinisen ystävä...:)
VastaaPoista