Matkalaukun pakkaaminen on rasittavaa, mutta sitten olisi vielä osattava ajatella värien merkityksiä eri maissa.
Luin äsken, että Thaimaassa vaatteiden väri on poliittinen kannanotto. Kuninkaan väri on keltainen ja hänen vastustajiensa väri punainen. Viisasta pukeutua muihin väreihin.
Muutama vuosi sitten olin Italiassa. Olin jostain syystä mieltynyt raikkaan vaaleansiniseen kesämekkoon, vaikka en yleensä sitä väriä harrastanut. Ennen kuin ehdin käyttää mekkoa, tuli sikäläisen emäntäni kanssa puhetta pukeutumisesta. "Suomalaiset turistit erottaa heti, koska ne käyttävät ällöttäviä värejä kuten vaaleansinistä", hän sanoi. Hiljaa pistin mekon vaatekomeroon emäntäni leoparditurkin taakse ja pukeuduin kevyeen mustaan.
Aika pian sain palkinnon nopeaoppisuudesta. Tapasin Stefanien, jonka aiemmin olin vaaleansinisessä mekossani kohdannut kesäjuhlilla Suomessa. Stefanie yllättyi, kun näki minut: "En ollut tuntea sinua! Näytät niin italialaiselta!"
Toisen kerran olimme joulumatkalla Barcelonassa. Espanjassa asunut suomalaistuttava kehotti perheen miehiä käyttämään valkoista paitaa ja tummaa pukua. "Muuten siellä erottuu joukosta."
Tuttava oli asunut baskialueella, jossa tumman puvun koodi ehkä piti paikkansa. Barcelonan kadulla mustaa pukua eivät käyttäneet muut kuin meidän perheen miehet. "Sulauduttaisiin joukkoon, jos olisi farkut ja toppatakki", mies sanoi.
Värit ovat puhetta. On kätevää puhua samaa kieltä muiden kanssa. Väreillä voi ilmaista hienotunteisuutta, kunnioitusta, yhteenkuuluvuutta, kapinaa. Niillä voi tehdä lähimmäisensä sairaaksi. Ystäväni kertoi, että lapsena hän sai fyysistä pahoinvointia keltaisesta. Suomessa tuskin kukaan menee hautajaisiin punaisessa, mutta joissakin maissa punainen on surun väri.
Vaaleansinisen mekon tapauksessa ei ollut kyse rajusta kannanotosta. Kun siis pidin siitä, niin miksi en pitänyt sitä?
