Liskonainen kirjoitti maalauspöydästä, joten uskaltaudun esittelemään omani. Olen oikein ylpeä siitä.
Se on puolikas tiskipöytää altaiden ja hellan välissä. Sen alapuolella on tiskikone. Kaikkein hienoin on tietenkin tuo punainen suojamuovi. Se on viimejouluisen amarylliksen kääre, jonka olin laittanut talteen. "Tuotakin vielä voidaan tarvita" -ajatus on joskus onnekas.
En oikeastaan maalaa tässä, sillä sitä varten on ruokapöytä suojattuna milloin mitenkin. Taiteilupöydällä teen kipsitöitä ja lakkaushommia, niin ja silkkivärjäyksiä sen verran kuin niitä harrastan. Kuvassa on nyt paketillinen kipsinauhaa.
Taiteilupöytää tule käytettyä kausittain, mutta tärkeää on se olemassaolo. Sen toiminta-ajatus vaatii sinkkutaloutta.
Niinpä se on myös nykyisen elämänvaiheeni symboli. Läheiset ovat lähellä, mutta minulla on oma studio, olkoonkin keittiön tiskipöydän ja ruokapöydän välissä.
Punainen tiskipöytä herättelee iloisesti aamuun.
